Rommin, Vimman ja Tofun elämää

Lähdimme viettämään joululomaa pelloon. Matkaa edelsi ankara shoppailu ja lahjojen pakkaus, mutta oli se sen arvoista. Lopputulos suorastaan häikäisi silmiä:

Matkalla Pelloon ajoin elämäni ensimmäistä pitkää (> 30 km) matkaa eli välin Oulu-Kemi. Ajosää oli liukas, mut pysyttiin tiellä kissojen kannustavien huuteluiden säestämänä. Takapenkillä kuulosti välillä siltä kuin misua nyt rääkättäsiin, mut no worries, Frederikiä kuunnellessa matka sujui kuin vettä vaan. Syntymäpäivänikin oli alkanut Fredin "oon kolmekymppistä" -kuuntelemalla.

Perillä meitä odotti kuusen koristelu:

Lahjojen avaus oli hauskaa puuhaa. Etenkin kisut osasivat ottaa ilon irti laatikoista. Tässä menee Tofu laatikkoon.

Ja Rommi on lähdössä laatikosta pois:

Tänään on ollut vilpoisa päivä. Tarkoitus oli käydä metsässä lenkkeilemässä, mutta sen sijaan olemme viettäneet aktiivisesti päivää sohvan pohjalla. Ulkona on -26 astetta ja kaikenlaiset ulokkeet kuten nenä, korvat, jalat, kädet ja muut kallisarvoiset asiat jäätyisivät ihan varmasti.

Ja välillä joulufiilistelykuvia muistakin kuin vain eläimistä. Äiti ja Sari siivoavat keittiötä.

Kanervia.

Marjapuska.

Lähdimme moikkaamaan äitiä karvokuonojen kanssa. Kissat viihtyvät täällä hyvin ja etenkin vierashuoneen sänky on niiden suuri suosikki. Rommi-mammalta muuten leikattiin kohtu pois jokin aika sitten ja hänen toipumisensa on sujunut erittäin hyvin. Vatsaan ommeltiin itsestään sulavat tikit, joten meidän ei ole tarvinnut edes käydä tikkien poistossa.

Rommi lepotauolla. Rommin tehtävänä on ollut koirien tarkkailu. Se on aina seuraillut kaikkialle, ja jos koirat ovat halunneet leikkiä kovaäänisesti, on ollut pakko ottaa Rommi syliin. Se on aikamoinen koirien leikkipoliisi. Meno ei saa yltyä liian rajuksi!

Tofu on kasvanut oikein paljon ja siitä on kehittynyt aivan valtavan hurmaava neiti. Kaikki haluavat Tofun itselleen, koska Tofun olemus ja käytös on jotain aivan sanoinkuvaamattoman hehkeää. Tofu on niin luottavainen ja itsevarma.

 Ja tässä näkyy Tofun kauniit siniset silmät:

 Ja tyttöjen kokoero, keskenkasvuinenhan Tofu on. Ja Sarin mielestä Rommin pää on kehittynyt viime aikoina, joten aika hitaasti ragdoll näyttää kasvavan.

 Ja loput karvakuonot. Hyvin olemme viihtyneet äidin lihapatojen äärellä, etenkin vohveleita syöden :).

Aamulla kävin ostamassa yhden litran poron verta (0.5 litraa oli 3.99 €), pyykkipoikia ja sian nahkaista ihraa. Iltapäivällä autokoulun jälkeen pyyhälsin siskon ja koiralauman kanssa metsään, laimensimme verta vedellä ja kaadoimme sitä pesusieneen. Ja eikun pesusientä laahaamaan perässä pitkin poikin Pikkaralan kangasmetsää.

Pienet jäljestäjät odottavat omia vuorojaan :)

Onni oli aivan hillitön jäljen jälkeen. Peräkontista kuului Onnin innostuneita kiljahduksia, kun haimme muita koiria jäljestämään. Onni olisi halunnut tehdä selkeästi pidemmän jäljen. Onni ei ollut ainoa, joka piti ääntä. Ukkoskuuro pyöri ympärillä, mutta onneksi se osunut kohdalle.

Onni nauttii "kaadosta". Verisen pesusienen lisäksi kaatopaikalle oli pirskoteltu reippaasti verta ja lisäksi siellä oli suupalaksi ihrapaloja.

Vimma jäljesti hyvin ja pidempikin rata olisi neidille kelvannut. Tänään korkattiin tämän kesän ensimmäinen jälki. Aika hyvin koiralle, sillä minä en ole heittänyt tälle kesää talviturkkia. Teen vissiin asiat aika jälkijunassa.

Ja näin sitä mennään!

"Kaatoa" haistellaan ja nuollaan. Ihrapaloja Vimpula piti suussa mutta ei yllättäin osannut syödä niitä :)

Helmi ei ole aiemmin ikinä jäljestänyt, joten sille tehtiin vähän lyhyempi jälki. Mikä oli virhe, sillä Helmi oli kuin vanha tekijä, se näet ampaisi suoraan jäljelle ja eteni vauhdikkaasti kaadolle. Jäljen lopussa Helmi nautti verestä kuin kunnon vampyyrineito.

Jei! Hyvää!

Tosca tuumaili hetken, ennen kuin aloitti seuraamaan jälkeä. Tämän jälkeen Toscakin todisti, että on ihan aito koira, jolla on erinomainen hajuaisti! Se ei myöskään ole aiemmin jäljestänyt, mutta viipotti sellaista vauhtia eteenpäin, että tämä taitaa olla neidille ihan ominta aluetta! Tosca saa varmasti seuraavalla kerralla reippaasti pidemmän jäljen.

Tosca päätti vaihtaa missikisat metsäilyyn :)

Tofusta on kasvanut jo nuori neitokainen. Rommiin verrattuna se on vielä aika tytönheitukka. Nopea ja touhukas pikku kissa, ellei ole nukkumassa.

Tofu kukkapussissa. Paperipussit ja muovipussit ovat Tofusta viehättäviä. Tämän takia kotona pitääkin aina kääriä muovipussit pikku paketteihin, niin ei kisu eksy pussiin.

 Ja kuva Tofun kainiista kasvoista.

Ai niin, yhtenä iltana satuimme näkemään siilin. Se kyllä nopeasti pörhelsi piiloon.

Kävin juhannuksena äidin luona Pellossa. Parempi puoliskoni päätti strategisesti olla menemättä anoppi-kokelaan luokse tällä kertaa. Senpä takia kissat ja mies jäivät Ouluun ja minä ja Vimma suuntasimme klo 5 aamujunalla perjantaina pohjoista kohti.

Sunnuntaina vietimme äipän synttäreitä Shellin takapihalla - joimme kahvia ja söimme hillakakkua. Sitä ennen Sari pyöräytti Vimmaa näyttelykehässä ja tuloksena oli mukavasti nuorten luokan ERI 2.

"Good developed, in good condition, good pigment, nice head, enough strong body, good moving"

Paluumatkalla otimme edustuskuvia meren rannalla:

Ja Vimman nassu: